Westieiden Erikoisnäyttely

osallistumislahja

 Noniin vihdoin päästiin Tarmon kanssa ekoihin näyttelyihin! Eikä alotettu mitenkään vaatimattomasti, vaan mentiin suoraan kovaan seuraan. Koiria oli tullut ihan ulkomailtakin asti useita. Tavoitteena oli pitää hauskaa ja välttyä hylkäämiseltä. Eniten pelkäsin Tarmon käytöstä kehässä, mutta hyvinhän äijä käyttäytyi. Tai no murina ei ainakaan kehän laidalle asti kuulunut ;). Näyttelyä edeltävänä iltana sain mahtavan tarjouksen. Minun ei tarvinnutkaan itse esittää Tarmoa, vaan ihana Pihla hoiti sen puolestani. Kokeneempi handleri saisi koiran parhaat puolet paremmin esiin :) Onneksi tosiaan en ollut itse kehässä, sillä sydän hakkasi jo niin kovaa jännityksestä ihan laidalta käsin..



Paikalle saavuttiin se noin tunti ennen kehän alkua, niin kuin ohjeessa vaadittiin. Kasattiin teltta ja tuolit ym härpäkkeet, laitettiin koira kuosiin ja sitten olikin jo aika astua kehään. Ei kyllä ehditty yhtään ylimääräistä odotella. Tullessa menin ensikertalaisen hölmöyttä kyselemään, että tarviiko täällä jossain ilmoittautua? Sain hämillään olevan vastauksen että: öö joo kuukausi sitten... Noh selvensin siinä sitten että joo ollaan jo ilmoittauduttu.. Käytiin sitten hakemassa tervetuliaislahja ja luettelo. Itse olin kyllä varautunut näyttämään kaikki todistukset, mutta ei niitä kukaan kysellyt.. Eikä mitään erillistä ilmo tiskiä edes ollut..


Tarmo oli siis avoimessa luokassa 11 muun uroksen kanssa. Onneksi tuomari oli fiksu ja jakoi ryhmän heti kahtia, jotta toinen puoli sai jäädä vielä kehän ulkopuolelle odottelemaan. Tarmo oli toisen puoliskon tokana koirana.

Tarmo toisena vasemmalta

 

ja katsotaan hampaat

Tuloksia odoteltiin aivan täristen.. Mikä arvosana tahansa voisi tulla.. Veikkasin siinä ääneen, että kaipa sieltä EH tulee, kun muut näyttivät kaikki ERI:n saavan, nii jos tarmo on vähän huonompi, niin voisi sillä erottua. No siinähän kuuluttaja sitten huudahti että EH! Huokaistiin helpotuksesta. Hommahan meni paremmin kuin odotettiin. Eniten oltiin pelätty, että tuomari huomauttaa tarmon rungon kapeudesta, koska se on tommonen hoikkapoika, mutta siitä ei ollut mitään mainintaa. Taisi puuhkea turkki pelastaa. Vaikka olin saanut hoikkapojan lisäämään painoa melkein 10% (600g) niin se oli vasta normaali, eli näyttelypalleroon oli vielä matkaa.. Se mikä vaikutti arvosteluun varmaan eniten laskevasti, oli Tarmon liikkuminen. Toi nurtsilla ravaaminen on niin vaikeeta kun on helpompi pomppii ja laukkaa.. Tuomari antoi vielä toisen mahiksen liikkumiseen, mutta siihenkin tuli pari pomppua (sisänäyttelyt harkintaan)..

Tässä arvostelu:

Apealing head + expression, ok mouth, nice lenght of neck, good forechest, nice front + bone, quite good bodyshape, well made quarters, a little low set tail, good coat quality, could move more positively

Miellyttävä pää + ilme, ok suu, kivan pituinen niska, hyvä eturinta, kiva etuosa + luut, melko hyvä ruumiinmuoto, hyvin tehdyt kulmaukset, hieman matala hännän kiinnitys, hyvä turkin laatu, voisi liikkua positiivisemmin

Meidän teltta :) Tarmis huilii kopassa 

ja vielä pikku poseeraus (kuvan otti Pihla)

Mä en näistä asennoista ihan vielä tiedä että miten kuuluu olla, mutta tässä kuvassa näytti mun silmään söpöltä :)

Kokemuksena ensimmäinen näyttely oli ihan hauska, tosin hieman stressaava. Kaikki sujui kumminkin paremmin kun odotin. Vähän ehkä tekisi mieli treenata ja käydä vielä kokeilemassa, jos saisi sen ERI:n joskus, mutta nyt ainakin voidaan taas keskittyä agilityyn. Voisi ehkä viedä Tarmon johonkin pienempään näyttelyyn jos vaikka itsekin kehtaisi kehään mennä (harjoittelemaan).. Harmittaa kun ei tullut junnuna keksittyä tota junior handler hommaa, kun olisi vielä ilman paineita voinut treenata.. Nyt vanhemmiten  sitä muuttuu vaan kokoajan nössömmäksi.