Mölli agilitykisat 2

Agility ry järjesti toisetkin agility epikset, joten mentiin niihinkin, kun viimeksi oli niin hauskaa!
Tällä kertaa meillä oli isukki mukana kuvaajana!
Startattiin viidentenä ja jännitin puolet vähemmän kuin viimeksi. Sateen takia osallistujia oli myös hieman edelliskertaa vähemmän. Meidän luokassa 7 tai 8.

Rata oli tällä kertaa hieman vaikeampi, mutta silti onneksi helppo muistaa. Riman korkeus oli 20cm, mutta ihmettelin, että miksi Tarmo tällä kertaa siirtyi muutaman esteen kohdalla raviin tähtäämään hyppyä, mutta radan jälkeen tajusin, että olin unohtanut Tarmon naamakarva ponnarin ja ei se raukka nähnyt kunnolla esteitä... TYHMÄ MINÄ!! (ei se mitään fyssaria tarvii vaan naamatrimmauksen..) Viimeks hyppeli näitä korkeitakin esteitä sujuvasti...

Onneksi rata meni kuitenkin taas virheettömästi, vaikka yhdelle esteelle tullessa ohjasin vähän huonosti ja Tarmo meinasi mennä ohi. Siitä ei kuitenkaan onneksi tullut virhepistettä. Radan tavoiteaika oli 40 sekuntia eli nyt 10 sekuntia vähemmän kuin viimeksi. Aikamme oli kuitenkin taas yliaikainen 42,5 sekuntia, joka riitti tällä kertaa sijoitukseen 2. Tuloksia mineistä saatiin kolmelta koirakolta ja loput oli hylättyjä.


Tässä videomateriaalia radasta:

Oma ratapiirros sotkuni

 

Palkintojen jaosta :)

 

Saaks nyt jo haistaa voittajan pyllyy?

Ja vielä loppuun palkinto poseeraus! :) (kuvan vinkuvesilelu pingviini/valaspehmo kuoli alle minuutissa)

Mökkeilyä

Kesän ensimmäinen töistä vapaa viikonloppu koitti ja lähdettiin heti mökille!

Mökillä nyt ei kummempia yleensä tapahdu, joten tunnelmia siis kuvien muodossa :)

Puolukoita vahtimassa

Vene poseeraus

Tarkkailua

Wuhuuu täysiii

Agilityyy

Palloleikkejä

Sitten mentiin metsään..

Tulkaa jo!

Mä näin tuolla jotain!

puolukoita :P

Odottakaa mua!

Röllipeikko

Hohhoijjaa.. tää mustikoiden kerääminen on tylsää ja täs olis tosi pehmee peti...

mulle riitti... Oon kumminki citykoira ja täs tiellä kävely on vähemmän rankkaa ku tuol rämeikös..

Match show harjoittelua

Lähdettiin Ollappa koira blogin kirjoittajan Riikan ehdotuksesta Tuomarinkylän mätsäreihin, jotka järjestettiin torstaina avustajakoirien hyväksi. Tarmon harmiksi juoksuinen Senni-westie ei ollutkaan paikalla, mutta Sella-neiti oli onneksi tuuraamassa.

Mätsärit alkoivat jo klo 18.00 ja pääsin samaan aikaan töistä. Otin kumminkin riskin ja lähdin yrittämään, jospa ehdittäisiin vielä mukaan. Loppujen lopuksi päästiin kehään joskus kahdeksan aikoihin, eli hyvin ehdittiin.

Mätsäreissä meidän oli tarkoitus vähän harjoitella näyttelyissä hieman epäonnistunutta liikkumista. Ja pitää hauskaa, jotta Tarmo tajuaisi, että näyttelykehässäkin voisi olla kivaa (=saada paljon nakkeja) :)

Otin sitten harjoituksen vuoksi pari kierrosta nurtsilla Tarmon kanssa. No hetihän se alkoi pomppimaan ja laukkailemaan, vaikka nurtsikin oli ihan tasainen. Tajusin kuitenkin parin kierroksen jälkeen, että jos lässytin Tarmolle ja se otti kontaktin, niin sitten keskittyi ravaamaan hienosti ryhdikkäänä vieressä ja vielä heilutti häntääkin. Vaikka olisihan se hienoa, että Tarmo katsoisi kehässä eteenpäin, mutta ajattelin, että kunhan se ravaa nii saa kelvata tässä vaiheessa. Pään voi sitten suoristaa seuraavilla harjoituskerroilla.

Koska tulin mätsäreihin myöhässä ja olin kehän viimeinen, niin oltiin parittomia ja saatiin tietenkin punainen nauha. Tuomari oli kyllä kiva, kun antoi kaikkien liikkua kehässä kunnolla, eikä vaan heti käskenyt pois. Punaisten kehässä meitä oli varmaan 15 ja jokainen sai vuorollaan kävellä pätkän ja loppuaika harjoiteltiin seisomista. Saatiin siis kunnon treenit! Tarmo seisoi hienosti suorassa odottaen nakkia. Ei sitä tarvinnut edes asetella, kun oli nätisti paikallaan ja seisoi tasaisesti ja häntä pystyssä. Sijoitusta ei tietenkään meille tullut, sillä tuomari oli karskimpi herrasmies eikä mikään "kukkahattutäti" ;). Hyvät treenit saatiin kumminkin ja ensi keskiviikkona treenataan taas vuorostaan Rastilassa.

Tässä muutamia Riikan meistä ottamia kuvia:

Tarmo ja Sella "poseeraa"

Anna jo sitä nakkia!

Tän mä hei jo osaan!

Siis kattooks Tarmo eteenpäin? :o

Meidän ekat agilitykisat ikinä!

Uskaltauduttiin vihdoin ensimmäisiin agility kilpailuihin. Agility ry järjesti tänään epäviralliset agilitykilpailut Herttoniemessä.

Arvoin pitkään, että uskallanko mennä vai en. Mitä jos Tarmo vaan jää haistelemaan eikä keskity rataan? Tai jos se karkaa kesken radan? Tai jos itse unohdan radan? Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja raahauduin kisapaikalle puoli tuntia ennen aloitusta. Ilmoitin Tarmon mini mölleihin. Oltiin lähdössä kolmansina. Jotenkin ne oli vielä ilmossa onnistunut sotkemaan ja laittamaan Tarmon medilistalle.. huoh.. Onneksi sotkusta selvittiin.

Jännitettiin kyllä molemmat Tarmon kanssa ennen lähtöä. Tarmo jännitti uutta paikkaa ja vieraita koiria ja halusi taas heti kevythäkkiin turvaan. Häkissä Tarmo sitten rauhottui ja alkoi vartioimaan omaa namipussiaan murisemalla ohikulkeville koirille jos tulivat liian lähelle. Yhdelle toyvillakoiralle se räjähti kunnolla, koska se onnistui varastamaan yhden nakin pussista (mitäs jätin ne maahan)... Mä taas jännitin rataa niin että syke oli taivaissa ja kädet täris..

Meitä oli rataan tutustumassa 10 koirakkoa, mutta viime hetkellä vielä yhdestoista kilpailija ilmoittautui mukaan. Hän ei edes ehtinyt tutustua rataan, mutta vei silti voiton (tais olla vähän liian pro mölleihin)..

Radalla oli 16 estettä, jotka kulkivat selkeässä järjestyksessä ja numerolaput olivat isot. Ei siis tarvinnut jännittää radan unohtamista. Tarmolla on ollut lähiaikoina vähän ongelmaa putkiin menossa ja radalla oli kaksi kaarevaa putkea peräkkäin, joista jälkimmäiseen oli todella hankala kulma. Käytin viiden minuutin rataan tutustumisesta kaksi minuuttia siihen, että mietin miten ihmeessä saan Tarmon menemään siihen putkeen.
Kysyin myös tuomarilta, että saako radalla pitää namia kädessä, mutta ei saanut.. o ouuuu....

Sitten aloitettiin!

Radan ihanneaika oli 50 sekuntia, joten kaksi ekaa koirakkoa meni todella nopeasti ja olikin jo meidän vuoro. Annoin lähdössä Tarmolle paljon nakkia, jotta sille jäisi nakinhimo päälle radan ajaksi :D... Sitten lähdettiin...

Tässä on vähän paint räpellystä siitä, miltä rata suunnilleen näytti. En osaa/jaksanu tehdä sellaista hienoa, mitä muut tekee ruudukon avulla. Mittasuhteet voi heittää, mutta suunnilleen. Siniset on putkia.

Tarmo keskittyi heti alusta lähtien ja meni kaikki esteet TODELLA hyvin! :) A:lla pelkäsin että se teki kontakti virheen, mutta eipäs onneksi tehnytkään. Jäbä ei myöskään pudottanut yhtään rimaa, vaikka esteet oli tällä kertaa 20cm korkeita, kun treeneissä ollaan menty nykyään 15cm. Ja kaikkiin putkiinkin meni hienosti!

Saatiin siis nollarata! Ainoastaan yliaikaa tuli 0,06s (niin lähellä) ja sijoituttiin viidenneksi!

Tuomari kysyin radan jälkeen, että onko mulla tapana antaa namia kädestä aina esteen jälkeen. No jooo :D Hän totesi siihen, että Tarmo jäi jokaisen esteen jälkeen katsomaan mua, että tuleeko sitä namia, joka hidasti menoa. Mun kannattaisi siis alkaa heittämään namia, jotta saataisiin lisävauhtia. Tuomari oli kyllä tosi mukava ja kannustava ja tosi kiva kun vielä antoi vinkkejä loppuun. :)

Oli kyllä tosi kivat kisat! Ja oon todella tyytyväinen meidän suoritukseen (vaikka vähän harmittaakin ettei voitettu).. Todellakin mennään uudestaa heti kun sopii aikatauluihin. Siihen asti sitten treeniä treeniä vaan!

Mennääx jo?!

Tukka hyvin, näkyyks kello?

Iltalenkillä Ässän ja Ritariässän kanssa

Tänään ajattelin olla tehokas ja hoitaa taas koiran ja ponin ulkoilutuksen samalla vaivalla. Reilu tunnin lenkki sipoon maalaismaisemissa! Välillä Tarmo tosin pääsi kärryjen kyytiinkin. Herra ei vaan osaa arvostaa moista luksusta, vaan haluaa itse kävelemään. Kumpa ponikin olisi yhtä "tarmokas".. Pitäiskö vaihtaa elukoiden rooleja? :D

 

Pitää tähän loppuun vielä mainita, että Pia Pantsu pyöräili vastaan kesken lenkin :) Tallin lähellä oli tänään kenttäratsastuksen nordic baltic cup, niin sillä oli varmaan jotain tekemistä asian kanssa..

Westieiden Erikoisnäyttely

osallistumislahja

 Noniin vihdoin päästiin Tarmon kanssa ekoihin näyttelyihin! Eikä alotettu mitenkään vaatimattomasti, vaan mentiin suoraan kovaan seuraan. Koiria oli tullut ihan ulkomailtakin asti useita. Tavoitteena oli pitää hauskaa ja välttyä hylkäämiseltä. Eniten pelkäsin Tarmon käytöstä kehässä, mutta hyvinhän äijä käyttäytyi. Tai no murina ei ainakaan kehän laidalle asti kuulunut ;). Näyttelyä edeltävänä iltana sain mahtavan tarjouksen. Minun ei tarvinnutkaan itse esittää Tarmoa, vaan ihana Pihla hoiti sen puolestani. Kokeneempi handleri saisi koiran parhaat puolet paremmin esiin :) Onneksi tosiaan en ollut itse kehässä, sillä sydän hakkasi jo niin kovaa jännityksestä ihan laidalta käsin..



Paikalle saavuttiin se noin tunti ennen kehän alkua, niin kuin ohjeessa vaadittiin. Kasattiin teltta ja tuolit ym härpäkkeet, laitettiin koira kuosiin ja sitten olikin jo aika astua kehään. Ei kyllä ehditty yhtään ylimääräistä odotella. Tullessa menin ensikertalaisen hölmöyttä kyselemään, että tarviiko täällä jossain ilmoittautua? Sain hämillään olevan vastauksen että: öö joo kuukausi sitten... Noh selvensin siinä sitten että joo ollaan jo ilmoittauduttu.. Käytiin sitten hakemassa tervetuliaislahja ja luettelo. Itse olin kyllä varautunut näyttämään kaikki todistukset, mutta ei niitä kukaan kysellyt.. Eikä mitään erillistä ilmo tiskiä edes ollut..


Tarmo oli siis avoimessa luokassa 11 muun uroksen kanssa. Onneksi tuomari oli fiksu ja jakoi ryhmän heti kahtia, jotta toinen puoli sai jäädä vielä kehän ulkopuolelle odottelemaan. Tarmo oli toisen puoliskon tokana koirana.

Tarmo toisena vasemmalta

 

ja katsotaan hampaat

Tuloksia odoteltiin aivan täristen.. Mikä arvosana tahansa voisi tulla.. Veikkasin siinä ääneen, että kaipa sieltä EH tulee, kun muut näyttivät kaikki ERI:n saavan, nii jos tarmo on vähän huonompi, niin voisi sillä erottua. No siinähän kuuluttaja sitten huudahti että EH! Huokaistiin helpotuksesta. Hommahan meni paremmin kuin odotettiin. Eniten oltiin pelätty, että tuomari huomauttaa tarmon rungon kapeudesta, koska se on tommonen hoikkapoika, mutta siitä ei ollut mitään mainintaa. Taisi puuhkea turkki pelastaa. Vaikka olin saanut hoikkapojan lisäämään painoa melkein 10% (600g) niin se oli vasta normaali, eli näyttelypalleroon oli vielä matkaa.. Se mikä vaikutti arvosteluun varmaan eniten laskevasti, oli Tarmon liikkuminen. Toi nurtsilla ravaaminen on niin vaikeeta kun on helpompi pomppii ja laukkaa.. Tuomari antoi vielä toisen mahiksen liikkumiseen, mutta siihenkin tuli pari pomppua (sisänäyttelyt harkintaan)..

Tässä arvostelu:

Apealing head + expression, ok mouth, nice lenght of neck, good forechest, nice front + bone, quite good bodyshape, well made quarters, a little low set tail, good coat quality, could move more positively

Miellyttävä pää + ilme, ok suu, kivan pituinen niska, hyvä eturinta, kiva etuosa + luut, melko hyvä ruumiinmuoto, hyvin tehdyt kulmaukset, hieman matala hännän kiinnitys, hyvä turkin laatu, voisi liikkua positiivisemmin

Meidän teltta :) Tarmis huilii kopassa 

ja vielä pikku poseeraus (kuvan otti Pihla)

Mä en näistä asennoista ihan vielä tiedä että miten kuuluu olla, mutta tässä kuvassa näytti mun silmään söpöltä :)

Kokemuksena ensimmäinen näyttely oli ihan hauska, tosin hieman stressaava. Kaikki sujui kumminkin paremmin kun odotin. Vähän ehkä tekisi mieli treenata ja käydä vielä kokeilemassa, jos saisi sen ERI:n joskus, mutta nyt ainakin voidaan taas keskittyä agilityyn. Voisi ehkä viedä Tarmon johonkin pienempään näyttelyyn jos vaikka itsekin kehtaisi kehään mennä (harjoittelemaan).. Harmittaa kun ei tullut junnuna keksittyä tota junior handler hommaa, kun olisi vielä ilman paineita voinut treenata.. Nyt vanhemmiten  sitä muuttuu vaan kokoajan nössömmäksi.